Digitaaliseen taiteeseen on käytetty aina tietokoneita. Digitaalista taidetta esiteltiin jo vuonna 1968 suuressa Lontoossa pidetyssä näyttelyssä nimeltään Cypernetic Serendipity. Tästä seuraavalla vuosikymmenellä kehiteltiin kuvien renderointiin järjestelmä, joka salli digitaalisen taiteen olevan maalauksellisempi ja värikkäämpi. Tätä ennen digitaalinen taide oli paljolti viivaan ja geometriaan perustuva.

Vuonna 1975 digitaalisen taiteen kuvantekojärjestelmä saattoi maksaa 140 000 Yhdysvaltain dollaria. Vuonna 2005 sellainen taas maksoi noin 1 500 dollaria. Tämä kertoo siitä, että digitaalinen taide alkoi yleistyä 1990- luvun lopulla ainakin sarjakuvataiteillijoiden, kuvittajien ja animaation tekijöiden keskuudessa. Varsinkin graafisten alojen opiskelijat opetetaan toteuttamaan töitään uusien menetelmien kanssa. Ammattimaiselta kuvantekijältä vaaditaan kuitenkin edelleen perinteisten piirustuksien ja maalauksien hallintaa.

Digitalisointi mahdollistaa erilaisten menetelmien yhdistelemisen, kuten valokuvaa ja maalausta yhdistävät teokset. Myös musiikin teko erilaisilla tietokoneohjelmilla yhdistetään digitaalisen kuvataiteen syntyyn.

Tietokoneiden edelleen yleistyessä on siis tarvittu myös uusia funktioita tavalliselle tietokoneelle. Tästä yksi esimerkki on digitaalinen taide. Myös Internetin käyttäjien määrän noustessa, on tullut tavaksi, ainakin osalle taiteilijoista, laittaa teoksia esillle Internetissä. Minä pidän itse digitaalista taidetta osana globaalia ja tietoteknistä vallankumousta, joka on alkanut jo vuosikymmeniä sitten.

Digitaalisen taiteen historia tuo minulle mieleen vanhat tietokoneet, jotka välillä piipppasivat, kun niitä käytti. Taiteentekijät ovat kuitenkin jo vieneet digitaalisen taiteen siihen pisteeseen, että varsinkin maalausjälki erilaisissa teoksissa muistuttaa minun mielestäni kovasti käsin tehtyä maalausjälkeä. Tietokoneella tehtävä digitaalinen taide voidaan edelleen jakaa kahteen ryhmään. Nämä ryhmät määräytyvät datan tallennustavan mukaan geometriaan perustuvaan ja pikseleiden käsittelyyn perustuvaan grafiikkaan. Myös erilaisia, näiden kahden ryhmän yhdistäviä, teoksia voidaan toteuttaa ja tehdä.

Tietokoneesta on tullut siis yksi taiteen tekemisen väline lisää ihmiselle. Tietenkin näen tämän taiteen tekemisen apuvälineenä toimivan tietokoneen hieman haastavana instrumenttina edelleen. Harjoitus toki auttaa asiassa, niin kuin muidenkin instrumenttien hallinnassa.

Toivottavasti digitaalinen taide jatkaa edelleen kehitttymistään ja antaa näin, varsinkin kuvataiteilijoille, uusia mahdollisuuksia sekä uusia ideoita itsensä ilmaisuun ja taiteelliseen työskentelyyn. Minun mielestäni merkittävää jo on, että erilaisia taidetyylejä ja taiteen tekemisen välineitä pystytään yhdistämään digitaalisessa taiteessa.