Fennomaanit suomalaistivat sukunimiä

Author: | Posted in oriseutu No comments

Fennomania eli suomenmielisyys, tarkoittaa suomalaisen kansallisen heräämisen liikettä, joka syntyi 1800-luvun alkupuolella. Fennomania vaikutti erityisesti 1800-luvun lopulla. Fennomaniaan sisältyi pyrkimys suomalaistaa suomalaisuus ja suomen kieli, sekä saattaa ne hallitsevaan asemaan Suomessa. Fennomania syntyi Venäjän vallan aikana Suomessa.

Helsingin yliopiston verkkosivuilla, www.helsinki.fi/fi, kerrotaan fennomaanien suomalaistaneen sukunimiä. Nimienvaihtajien työnantajien tahto vaikutti asiaan sekä armeija. Nimien suomalaistaminen oli myös osa sen ajan kansallisaatetta. Asiasta ajateltiin yleisesti, että suomenmielinen on myös suomenkielinen.

Osa suomalaisista suomensi nimensä suoraan. Toiset taas valitsivat nimen valmiista listasta. Virtanen, Nieminen ja muut nen-päätteiset sukunimet olivat niin nimenvaihtajien suosiossa, että pian toivottiin, ettei niitä enää valittaisi. Suurin osa nimeään suomalaistaneista ihmisistä oli tavallista kansaa, jolla oli ruotsinkielinen sukunimi. Tavallisilla suomalaisilla oli ruotsinkielisiä sukunimiä, koska ennen vuotta 1921 työnantaja saattoi vaatia, että kaikilla työntekijöillä on ruotsinkielinen sukunimi, koska yrityksellä oli sellainen linja.

Vieläkin tärkeämpi syy sukunimen vaihtoon oli armeija. Sotamiehille kun annettiin armeijassa aina sotilasnimi. Pitkälle 1800-luvulle käytettiin ruotsalaisia sotilasnimiä. Näitä nimiä olivat muun muassa Björk, Elk ja Lunden. Sotanimistä tuli sitten usein ilman sukunimiä olleiden sotilaiden vakituisia nimiä.

Nimiä otettiin myös asuinpaikan mukaan. Vain jonkin tilan perinyt poika saattoi kuitenkin käyttää kotitilan nimeä sukunimenään. Usein kuitenkin käytettiin kotitilaan viittaavaa nimeä. Nämä nimet tulivat sitten kotipaikan muista piirteistä, kuten lampi tai mäntymetsikkö.

Moni suomalaisti sukunimen lisäksi myös etunimensä. Vuosien 1906 ja 1907 aikana 70 000 suomalaista suomensi sukunimensä. Suomennettujen sukunimien listalla on paljon nimiä. Näitä sukunimiä ovat muun muassa Juva, Koskimies ja Tunkelo. Myös puolittain suomennettuja sukunimiä on, kuten Gallen-Kallela, joka oli aiemmin sukunimi Gallén.

Tämä Suomen sukunimistön suomalaistuminen oikeastaan alkoi voimakkaana 1870-luvun ja 1880-luvun aikana maaseudulla, kun länsisuomalainen ja sukunimetön maalaiskansa alkoi omaksua suomenkielisiä sukunimiä. Suurta huomiota sai myös suuret nimenmuutoskampanjat vuonna 1906 ja 1930-luvulla. Monet näistä suomennetuista nimistä poikkesi suuresti siitä, mihin oli kansan keskuudessa 1800-luvulla totuttu, kun pyrittiin antamaan kaksiosaisia sukunimiä, kuten Honkajuuri. Sukunimen vaihtaminen on mahdollista vielä nykyäänkin, ja myös täysin uuden nimen voi keksiä.

Add Your Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *