Minä itse pidän Helsingin suurimpina taidekeskuksina modernin taiteen museoa Kiasmaa ja Ateneumin taidemuseota. Näillä molemmilla taidekeskuksilla on taatusti taiteen tuntijoiden keskuudessa omat kannattajansa. Molemmissa näissä taidekeskuksissa kannattaa myös käydä. Siinä missä Ateneumin taidemuseossa on merkittävää klassista taidetta niin ulkomailta kuin Suomestakin, on nykytaiteenmuseo Kiasmankin näyttelyitä seurattava, jotta tietää, mitä nykytaiteelle oikeasti kuuluu.

Minusta tuntuu usein siltä, että Ateneumin taidemuseon syväluotaavat taidenäyttelyt ovat kuin raskas sade, joka puhdistaa jokaisen taidenäyttelyissä kävijän. Tälläkin hetkellä Ateneumin taidemuseossa on taidenäyttely, joka on kokoelmanäyttely Suomen taiteen klassikoista, joka luotaa niin Suomen kuin maailman historiaakin erilaisin yhteyksin ja rinnastuksin. Eikä nykytaiteen museo Kiasmankaan näyttelyitä ja rinnastuksia ole aina helppo ymmärtää. Onhan kyse kuitenkin nykytaiteesta, ja juuri siitä, josta näin suomalaisena pitää innostua ja jota pitää ymmärtää. Taiteessa on kyse kai aina jonkinlaisten rajojen rikkomisesta. Tämä pätee mielestäni myös taidenäyttelyissä käymiseen.

On ylipäätään hienoa, että Suomessa on niin laajat ja kulttuuriset juuret taidenäyttelyiden järjestämiseen. Minä ainakin otan hyvin tosissani sen, mitä Helsingissä juuri Ateneumin taidemuseon ja nykytaiteen museo Kiasman taidenäyttelyt yrittävät kertoa taiteesta itsestään. Minulle tämä ei aina suorastaan ole itsestään selvää. Näyttelyitä on helpompi lähestyä, mitä enemmän taiteista tietää ja mitä enemmän sitä on nähnyt.

Helsingissä on käsittääkseni myös paljon hyviä yksityisgallerioita. Jos kaipaa hieman helpompaa lähestymispohjaa kuvataiteeseen, voi mennä kävelemään näihin gallerioihin. Tärkeintä taidenäyttelyyn osallistumisessa on kai se, että tulee eksyttyä kadulta kuvataiteen pariin ja taidenäyttelyä katsomaan. Minun mielestäni taidenäyttely on hyvin kokonasvaltainen kokemus, joka pitää ja kannattaa ottaa vastaan ja itseensä sellaisena kuin se on.

Helsingin suurimpien taidekeskusten tuntee myös hieman juttelevan keskenään. Vaikka näiden taidekeskusten taidenäyttelyt olisivat välillä hieman kiistanalaisia, on se mielestäni hyvä niin. Kuvataiteen tärkein tehtävä on kuitenkin avata ovia, saada ihmiset näkemään uutta ja näkemään jopa ne kipeät asiat, joita teoksiin liittyy. Kyseessä on kuitenkin niin vanha ja kunnioitettava taiteenala, kuvataide, että myös taidenäyttelyt saavat minun mielestäni olla jopa surullisia.